Etusivun Ellit

Maanantai-illan kerhossa oli vähän erilaista jännitystä, kun paikallislehden toimittaja tuli tekemään meistä juttua. Minä myöhästyin juuri sopivasti, joten ei tarvinnut pelätä kuvaan tai haastatteluun joutumista. Edustavina paikalla olivat Emmi, Heidi, Jonna, Liisa, Minna, Sirkka, Raija, Riikka, Sinikka, Sirkka, Tarja ja Tiina.

Tässä on valmiita neulomuksia toimittajaa varten aseteltuna.

Tässä pöydässä puikoilla oli kolme sukkaa ja yksi lapanen. Liisa, Emmi ja Raija ahkeroivat sukkia pukinkonttiin. Sirkalla lapasen varsi meni jännästi kierteelle, vähän samaan tyyliin, kuin musta-vihreä-valkoinen-sukka tuossa ylhäällä. (Ja mä osaan taas selittää oikein hienosti.)

Tässä Tarjan tekemää hupparia. Minnan ja Jonnan neuleet olivat niin alkutekijöissä, että niistä en ottanut kuvaa. Minnalla on tekeillä pipo ja Jonnalla villatakki.
    
                                
Tiinalta tulossa lisää bling-blingiä pikkuneidille, kyseessä siis pipo. Edellinen ehti jo jäämään pieneksi.

Tässä on nämä Heidin iisakin kirkko-sukat, eli näitä on tehty pitkään ja huolella. Tavoitteena varmaan saada nämäkin joululahjaksi.

Tämä mun lapanen menee sarjaan "Ihan aina ei voi onnistua". Lapanen on liian pieni, mutta peukalossa riittää kokoa vaikka muille jakaa.
Muistelin joskus lukeneeni, että miehellä isot peukalot kertovat muustakin isosta.
Olipa kerran prinssi, joka lasikengän avulla löysi prinsessansa. Täällä on siis prinsessa, joka tietää prinssinsä löytyneen, kun peukalo on täytetty.

Toimittajan lähdön jälkeen puitiin tulevaa lehtijuttua. Illan aikana ideoitiin myös heijastinlangasta neulottava pipo. Seuraava kerta onkin tämän vuoden viimeinen, tervetuloa mukaan!

-Riikka-

Myöhästyneet Ellit

29.10. oli Elli-kerhon kokoontuminen, pahoittelut, että postaus tulee vasta nyt, mutta minulla on ollut vähän muuta mietittävää. Ja edelleen saa tätä muutkin kirjoittaa!

Elleissä tuolloin lauantaina oli mukana Emmi, Heidi, Jonna, Marketta, Minna, Paula, Raija, Riikka, Sirkka, Tarja ja Tiina. Eikä neulottu pelkästään villasukkia!

Tästä pöydästä Tiina, Paula ja Heidi neuloivat sukkia. Minä yritin opettaa Heidille kantapään tekoa ja kyllä se jo toisella kerralla meni ihan oikein.

Jonna viimeisteli tällaisen hienon lapsen hupparin, samalla ohjeella aloitti myös Tarja neulomaan, mutta vihreistä langoista.

Minnalla työn alla töppöset, nämä taisivat olla myös lasten kokoa. Minä nyhersin edelleen sen palmikkojakun kanssa.

Emmin tekemää villasukkaa.

Raijan neulomat sukat ja aika cool kirjoneulemyssy lapsenlapselle. Alla näky punaista hattua, josta idea lähti tähän violettiin. Ja se punainen myssy on jo melkein vintagea. Marketta aloitti neulomaan myssyjä omille lapsenlapsilleen.

Sirkka oli jo Halloween-tunnelmissa! Ymmärsin, että nämä pääkallolapaset ovat varsinainen hitti ja niitä on mummo joutunut neulomaan useamman parin. No, onhan nuo makeet!

Ja päivän herkkuna oikeasti poksuva tikkari

RIIKKA SUOSITTELEE!

Mistäs me puhuttiin? On se onni, ettei Heidi tarvinnut kirjoittaa tätä, postauksessa olisi vain kuvat. (Meidän duossa minä olen muisti ja Heidi on... jotain muuta. Ystäväni, älä tykkää pahaa :D)
Ai niin, me oltiin ihan ihmeissämme, kun kahvilassa asiakkaana  kävi todella, todella kohtelias, nuori/nuorehko mies puku päällä. Onko niitä tuollaisiakin?!

-Riikka-

Villasukat on oikein hyvä idea!

Maanantaina 3.10. oli Elli-kerhon toinen kokoontuminen, mukaan oli uskaltautunut myös uusia kasvoja ja mikäs sen mukavampaa. Paikalla oli siis Emmi, Heidi, Linda, Raija, Riikka P., Riikka R., Sirkka, Tarja, Tiia ja Tiina.

Puoli viiden maissa kaivettiin neulomukset esiin. Tai minä aloitin vielä tärkeämmällä, teetä ja tiikerikakkua. Nam!

Sukat olivat edelleen pääosassa, itse asiassa kaikki muut paitsi minä ja Tiina neuloivat villasukkia.

Tässä on Lindan taidonnäyte, sukan varteen ei tule joustinneuletta vaan kaunista palmikkoa, joka joustaa ihan yhtä hyvin.

Tässä varsinainen sukkapöytä! Edessä vasemmalla on Emmi tekemässä kirjoneuletta, takana vasemmalla tekee Sirkka lapselle sukkaa ja takana oikealla Raijalla tulossa pitsineuletta. Edessä oikealla Riikan palmikkoa. Tai siis "Onko se pipo lapselle vai sukka aikuiselle?" Erilaisuus on rikkaus ja niin edelleen.

Ja siitä erilaisuudesta. Miten saadaan aloitteleva neuloja hämmennyksiin? Näytetään kolme erilaista tapaa tehdä ensimmäinen silmukka. Hyvinhän se Tiia kuitenkin pääsi alkuun

Odotamme jännityksellä kuinka persoonallinen sukkapari tästä on tulossa. Heidi neuloo kummitytölleen sukkia ja Tarja tulevalle pikkuiselle, kuvat jäi näistä neuleista ottamatta. Ensi kerralla sitten.

Tiinalla alkoi puikoilla muotoutua lapselle pipoa bling-bling-langasta. Ja tässä minulla tulossa lapsen villanuttu. (Kummityttö, älä käy kurkkimassa ja pilaamassa yllätystä!)

Voinhan minä tunnustaa, etten ole varsinaisesti mikään talousihme, enkä todellakaan heilu imurin kanssa joka päivä. Tai edes joka toinen päivä. Melkoista hilpeyttä herätti melkoinen tukko hiuksiani, jotka olivat kietoutuneet neuleseen ja lankaan. Ehdotuksista huolimatta en jättänyt niitä villanuttuun tuomaan persoonallista lisää ja kummin läsnäoloa, vaan lahjoitin ne Heidille mahdollista voodoo-nukkea varten.

Neuvoja jaettiin puolin ja toisin, se kantapää on todellinen haaste! Välillä keskustelu hiljeni täysin, kun jokainen keskittyi omaan työhönsä. (Eikä pettymyksekseni tällä kerralla puhuttu ollenkaan ravimiehistä.)

Seuraavan kerran Ellit kutovat 29.10. klo 15, tervetuloa!

-Riikka-

Ensimmäinen kerta

Elli-kerhon ensimmäinen kokoontuminen oli lauantaina 10.9.2011, mutta palataan ensin hieman taaksepäin tutustumaan miten kaikki sai alkunsa...

Loppukesästä Melli-Ellin Heidi kertoi minulle, miten he olivat Tiian kanssa puhuneet neulekerhosta. Luonnollisesti paikkana olisi Melli-Elli, toiveissa olisi saada paikalle myös vanhempaa väkeä, jolta saisi kysyä neuvoja kantapään tekoon ja muihin ongelmiin. Innostuin ideasta valtavasti! Olin jo pari vuotta lukenut käsityöihmisten blogeista heidän neulekerhoista ja haaveillut samanlaisesta, mutta näinkin ylisosiaalisena ja aikaansaavana persoonana (NOT!) en ollut uskaltanut kertoa miettteistäni kenellekään.

Sana siis laitettiin liikkelle ja idea sai muiltakin innostuneen vastaanoton, ensimmäiseen kokontuumiseen ei paikalle päässyt kuitenkaan kuin viisi naista, mutta valtavan mukavaa oli tälläkin porukalla. Alkuun tutkailtiin kalenteria ja sovittiin kokoontumispäivät ensi kevääseen saakka. Heiteltiin myös ideoita miten vielä jakaa tietoa eteenpäin, minä halusin perustaa tämän blogin ja ilmeisesti Facebookiin on tulossa jotain.

Kun alkuun oli päästy kaiveltiin neulomukset esiin. Raijalla ei ollut vielä mitään mukana, uusia ideoita hän sai kuitenkin useita. Emmi, Heidi ja Linda aloittivat jokainen villasukat. Minä aloitin lapsen villatakin teon purkamisella. Puikkojen heiluessa juttua riitti aloitussilmukasta, villalangoista, lankakaupoista ja käsityölehdistä. Puhuttiin me muustakin kuin pelkästä neulomisesta, esimerkiksi ravimiehistä...

Nyt ainakin on tunne, että tästä tulee hyvä kerho ja toivottavasti jatkossa paikalla on enemmänkin väkeä. Lokakuussa tavataan!

-Riikka-